Jokioisten Museorautatiellä on käytössä kahdeksan ajokuntoista moottoriveturia. Moottorivetureilla hoidetaan kaikki työjunaliikenne, eli niitä käytetään muun muassa ratatyöjunien vedossa sekä vaihtotöissä eli höyryvetureiden ja vaunujen järjestelyssä ratapihoilla.

Forssan sähköradan (vasemmalla) ja Olkkolan sahan Move 4 -veturit Minkiöllä. Kuva: Tapani Havia

Museorautatiellä on viisi Move 4 -tyypin veturia, joista kolme on ajokunnossa. Vetureita valmistettiin 17 kappaletta vuosina 1950–59 lähinnä teollisuuslaitosten ja rautatietyömaiden käyttöön. Vetureista 11 valmistettiin 750 mm:n raideleveydelle ja kuusi 600 mm:n raideleveydelle.

Pienen tehonsa ja kevyen rakenteensa vuoksi Move 4 -vetureita käytetään museorautatiellä varsin satunnaisesti erilaisissa näytösajoissa ja kevyissä työjunissa.

Forssan sähkörata

Tämä veturi oli koko sarjansa prototyyppiveturi ja se oli käytössä VR:llä työmaaveturina vuosina 1950–61. Veturia käytettiin mm. Loviisan–Vesijärven rautatien levennystyömaalla. Vuosina 1961–82 veturi oli käytössä Finlayson Oy:n Forssan sahalla. Asko Oy lahjoitti veturin Museorautatielle vuonna 1990. Veturi täyskorjattin vuosina 1995–99.

Olkkolan saha nro 2

Veturi oli käytössä sisarveturinsa kanssa A. Ahlström Oy:n Yhtyneiden Paperitehtaiden Olkkolan sahalla vuosina 1950–76. Molemmat veturit lahjoitettiin vuonna 1976 Museorautatielle, jossa veturia numero 2 käytettiin paljon henkilö- ja työjunissa vuosina 1976–88. Sisarveturi numero 1 on toiminut varaosalähteenä ja on nykyisin varastoituna osittain purettuna.

Varkauden tehtaiden tehdasrata

Veturi on ollut vuodesta 1951 alkaen käytössä A. Ahlström Oy:n Varkauden tehtailla, mutta siirtyi käytöstä poistuttuaan yksityishenkilön omistukseen 1980-luvun alussa. Veturin omistaja kunnosti sen ajokuntoon Vantaalla. Vuodesta 2002 lähtien veturi on ollut sijoitettuna Museorautatielle, mutta on yhä yksityisomistuksessa.


Tekniset tiedot

Valmistaja:
Valtion Metallitehtaat (vuodesta 1951 Valmet Oy), Tampere
Valmistusvuodet:
1950 ja 1951
Valmistusnumerot:
1, 6 ja 12
Paino työkunnossa:
n. 4 t
Junapaino:
30 tonnia
Nopeus:
14 km/t
Pyörästö:
Bdm (2 vetävää pyöräkertaa, dieselmekaaninen voimansiirto)
Moottori:
Nelisylinterinen dieselmoottori, teho 35-75 hv
Polttoaine:
Kevyt dieselpolttoöljy
Jarrujärjestelmä:
Mekaaninen vipujarru

Schöma-veturi ratatyöjunassa

Nokian tehtaat hankki 60-luvulla kapearaiteiselle tehdasradalleen kaksi uutta Schöma-moottoriveturia Saksasta korvaamaan höyryvetureita. Ensimmäinen veturi saapui Suomeen vuonna 1965 ja toinen 1969. Vetureita käytettiin propsivaunujen siirtelyyn tehdasalueella.

Liikenne Nokialla päättyi vuonna 1972, jonka jälkeen veturit siirtyivät Oy W. Schauman Ab:n Pietarsaaren sellutehtaalle. Täällä ne saivat numerot 6 ja 7. Pietarsaaressa veturit joutuivat kovaan käyttöön ja liikenteestä poistuessaan vuonna 1976 molemmat olivat erittäin huonokuntoisia ja täysin ajokelvottomia lyhyestä käyttöiästään huolimatta.

Veturit saatiin lahjoituksena Museorautatielle vuonna 1978. Muutamien vuosien varastoinnin jälkeen veturit lähetettiin vuonna 1983 sittemmin lakkautetulle VR:n Vaasan konepajalle, jossa veturi numero 7 täyskorjattiin käyttökuntoon ja numero 6 toimi varaosalähteenä korjaustöiden yhteydessä. Samalla kunnostettavan veturin alkuperäinen 600 mm:n raideleveys muutettiin Museorautatien 750 mm:n raideleveydelle sopivaksi.

Veturin numero 7 täyskorjaus valmistui vuonna 1985 ja molemmat veturit tuotiin Museorautatielle seuraavana vuonna. Tämän jälkeen kunnostettua veturia on käytetty Museorautatiellä työjunissa ja ratapihoilla vaunujen siirtotehtävissä. Myös varaosiksi puretun veturin numero 6 runko, hytti ja konesuoja ovat edelleen olemassa.

Schöma Nokian tehdasradalla

Schöman valmistanut Christoph Schöttlerin veturitehdas on yhä toiminnassa. Tehdas valmistaa edelleen vaihtovetureita sekä leveälle että kapealle raideleveydelle. Tehdas onkin toimittanut varaosia myös Jokioisten Museorautatien Schöma-veturiin. Tehtaan englanninkieliset kotisivut ovat osoitteessa www.schoema.de.


Tekniset tiedot

Käyttöpaikka:
Nokian ja Pietarsaaren tehdasradat
Valmistaja:
Christoph Schöttler GmbH, Diepholz, Saksa
Valmistusnumero/-vuosi:
3151/1969
Paino työkunnossa:
8 t
Pituus:
3 650 mm
Junapaino:
75 tonnia
Nopeus:
15 km/t
Pyörästö:
Bdh (2 vetävää pyöräkertaa, dieselhydraulinen voimansiirto)
Moottori:
Deutz F4 L 514, nelisylinterinen dieselmoottori, teho 72 hv, iskutilavuus 5,3 litraa
Polttoaine:
Kevyt dieselpolttoöljy
Jarrujärjestelmä:
Paineilmajarru ja mekaaninen seisontajarru

Move21 dieselveturi

Jokioisten Museorautatiellä on käytössä kaksi ajokuntoista Move 21 -dieselveturia. Kolmatta sarjan veturia kunnostetaan ajokuntoon. Veturit on valmistettu vuonna 1948.

Move 2 -veturityyppiä valmistettiin sodan jälkeen 76 kpl vuosina 1946–52 Sotakorvausteollisuuden valtuuskunnan, SOTEVA:n, tilauksesta. Kaikki veturit olivat neliakselisia kaasugeneraattori- eli puukaasumoottoreilla varustettuja kapearaidevetureita ja valmistettu sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Valmistetusta erästä kymmenen veturia jäi Suomeen. Valmet Oy vaihtoi näihin vetureihin dieselmoottorit ja niiden uudeksi tyyppimerkinnäksi tuli Move 21. SOTEVA osti kyseiset veturit ja myi ne edelleen Insinööritoimisto Saalastille, joka kauppasi vetureita suomalaisille yksityisrautateille. Turengin Sokeritehtaan konepaja muutti viisi veturia leveäraiteisiksi.

move21 vetrui vaihtotöissä

Veturit numero 1 ja 3 olivat käytössä Loviisan–Vesijärven rautatiellä vuosina 1956–60 ja rautatien lakkauttamisen jälkeen ne myytiin Jokioisten rautatielle. Nykyisin museorautatiellä oleva numeroimaton veturi oli käytössä Hyvinkään-Karkkilan rautatiellä vuodesta 1954 vuoteen 1967. Jokioisten rautatie osti tämän veturin vuonna 1967. Vetureiden alkuperäinen vihreä väritys vaihdettiin oranssiin vuonna 1970. Jokioisten rautatiellä oli käytössään kaikkiaan neljä Move 21 -veturia (numerot 1, 2 ja 3 sekä numeroimaton 'Karkkilalainen').

Numero 1 oli käytössä vuoteen 1972 asti ja vuonna 1976 se ostettiin huonokuntoisena Museorautatielle. Veturin laajamittainen korjaustyö aloitettiin vuonna 1989 ja se on edennyt vähin erin muun työtilanteen salliessa.

Numero 2 romutettiin vuonna 1968.

Numero 3 oli käytössä Jokioisten rautatiellä aina tavaraliikenteen loppumiseen, vuoteen 1974 asti sekä radan purkujunissa vuosina 1974–75. Radan purkamisen päätyttyä veturi jäi Humppilaan, josta se tuotiin autokuljetuksena Minkiölle Museorautatien ostettua veturin vuonna 1976. Veturia ei käytetty 1979–86. Vuonna 1986 veturi maalattiin takaisin vihreäksi. Nykyisin veturia käytetään museo- ja tilausliikenteessä.

move21 veturi

Karkkilan radalta Jokioisten radalle ostettu numeroimaton veturiyksilö oli käytössä radan liikenteen loppumiseen asti, jonka jälkeen rautatieyhtiö myi veturin yksityisomistukseen. Veturi siirrettiin Lammille rakennetulle radanpätkälle, jossa veturia käytettiin satunnaisesti. Veturi tuotiin museorautatielle heinäkuussa 2007. Veturi on edelleen yksityisomistuksessa, mutta museorautatie vastaa veturin kunnossapidosta vastineena sen käyttöoikeudesta.


Tekniset tiedot (numerot 1, 3 ja 'Karkkilalainen')

Käyttöpaikka:
Loviisan-Vesijärven rautatie (1 ja 3), Hyvinkään-Karkkilan rautatie ('Karkkilalainen'), Jokioisten rautatie
Valmistaja:
VMT Lentokonetehtaat
Valmistusnumerot:
70 (numero 1), 67 (numero 3), 63 ('Karkkilalainen')
Valmistusvuosi:
1948
Paino työkunnossa:
13,5 t
Pituus:
5 640 mm
Junapaino:
100 tonnia
Nopeus:
31 km/t
Pyörästö:
Ddm (4 vetävää pyöräkertaa, dieselmekaaninen voimansiirto)
Moottori:
Skandia/Valmet 440 D, nelisylinterinen dieselmoottori, teho 105 hv, iskutilavuus 16 litraa
Polttoaine:
Kevyt dieselpolttoöljy
Jarrujärjestelmä:
Paineilmajarru ja mekaaninen seisontajarru

TU 4 veturi

Museorautatien uusin ja tehokkain moottoriveturi on TU4-tyypin dieselveturi numero 2091. Veturi on valmistettu Neuvostoliitossa, Udmurtiassa toimivassa Kambarkin veturitehtaassa vuonna 1970. TU4-tyyppisiä (venäläinen tyyppimerkintä ТУ4) kapearaiteisia vetureita valmistettiin runsaat 3000 kappaleita vuosina 1962–74. Numero 2091 on ollut käytössä muun muassa Liettuassa. Viimeksi sitä on käytetty keskiliettualaisella Tytuvenain turveradalla. Veturi jäi pois liikenteestä 2000-luvun alkupuolella ja seisoi sen jälkeen useita vuosia ulkosalla.

Museorautatietä ylläpitävä Museorautatieyhdistys ry osti veturin vuoden 2009 kesällä. Kovassa käytössä ja sitä seuranneessa ulkosäilytyksessä melko huonoon kuntoon päässyt TU4 kuljetettiin kesäkussa rekkakuljetuksena Keski-Virossa sijaitsevaan Türiin ja sille tehtiin mittava korjaustyö Baltic Marine Group AS:n konepajalla. Entisen neuvostovalmisteisen panssarivaununmoottorin tilalle asennettiin käytetty ruotsalaisen Scanian valmistama linja-autonmoottori vuodelta 1990.

Veturiin jouduttiin tekemään paljon myös erilaisia metalli- ja sähkötöitä sekä muita korjauksia. Lopuksi veturi maalattiin kauttaaltaan museorautatielle sopiviin väreihin.

Kunnostustyö rahoitettiin osittain liikenne- ja viestintäministeriön myöntämällä avustuksella.

Museorautatielle TU4 tuotiin perjantaina 30. lokakuuta 2009. Veturi tuotiin laivakuljetuksena Tallinnasta Helsinkiin ja sieltä rekkakuljetuksena Minkiölle. Perillä veturi laskettiin kiskoille kahden autonosturin avulla. Ensimmäiset koeajot veturilla ajettiin heti saman päivän aikana.

Museorautatiellä veturia käytetään pääasiallisesti työjunien vetäjänä sekä vaunujen siirtelyssä ratapihoilla, mutta myös museojunien varaveturina sekä tarvittaessa tilausliikenteessä. Turboahdetulla moottorilla varustetun veturin teho on 260 hevosvoimaa ja huippunopeus noin 50 kilometriä tunnissa, joten se soveltuu hyvin niin raskaiden tavarajunien kuin nopeampien matkustajajunien vetämiseen.

TU-veturin 4 ohjaamo

Katso kuvia ja video TU4-veturin koeajoista museorautatiellä sekä kuvia kunnostustyöstä uutissivulta.


Tekniset tiedot

Edellinen käyttöpaikka:
Tytuvenain turverautatie, Liettua
Valmistaja:
Kambarskij mashinostroitelnyi zavod OAO, Udmurtia, Neuvostoliitto
Valmistusnumero/-vuosi:
2091/1970
Paino työkunnossa:
16 t
Nopeus:
50 km/t
Pyörästö:
B′B′ (4 vetävää pyöräkertaa teleissä, dieselhydraulinen voimansiirto)
Moottori:
Scania DSC11 13B, teho 260 hv, iskutilavuus 11 litraa
Polttoaine:
Kevyt dieselpolttoöljy
Jarrujärjestelmä:
Paineilmajarru