Jokioisten ja Humppilan kuntien alueella on liikennöity kapearaiteisilla höyryjunilla jo 125 vuoden ajan! Seuraavassa katsaus Jokioisten Museorautatien edeltäjän, Jokioisten rautatien, vaiheisiin vuosina 1898-1974 sekä Jokioisten Museorautatien historiaan.

Rata ja liikennepaikat

23 kilometrin pituinen rautatieyhteys Humppilasta Jokioisten kautta Forssaan avattiin väliaikaiselle liikenteelle joulukuun 9. päivänä vuonna 1898. Vakituiselle henkilö- ja tavaraliikenteelle rautatie avattiin lokakuun 25. päivänä seuraavana vuonna.

Jokioisten rautatie oli järjestyksessä toinen maamme yleiselle liikenteelle avattu kapearaiteinen rautatie heti vuonna 1897 liikenteelle avatun Mäntän rautatien jälkeen. Radan päälinjan pituus oli 22,4 kilometriä ja raideleveys 750 mm. Kapean raideleveyden valinta oli perusteltua sen leveäraiteista rataa halvemman hinnan vuoksi.

Jokioisten rautatien aloittaessa toimintansa sillä oli ainoastaan viisi liikennepaikkaa eli Humppila, Minkiö, seisake Jokioisten kartanon kohdalla sekä Jokioinen ja Forssa. Rautatien otettua käyttöön moottorivaunut matkustajien kuljetuksessa 1930-luvun alussa perustettiin kymmenkunta uutta seisaketta merkittävimpiin tasoristeyksiin.

Forssassa rautatie oli kiinteässä yhteydessä Finlaysonin Forssan tehtaiden rataverkkoon, joka oli sähköistetty 500 voltin tasavirralla.

Liikenne 1898 - 1974

Tavaraliikenne muodosti Jokioisten rautatien kuljetusten selkärangan sen alusta loppuun saakka. Alunperin rautatie perustettiinkin palvelemaan juuri Jokioisten ja Forssan kehittyvän teollisuuden tarpeita. Forssan päätuote kangas ja Jokioisten metallituotteet piti saada maailmalle Koiviston eli nykyisen Humppilan leveäraiderautatieaseman kautta, joten parhaaksi ratkaisuksi todettiin kapearaiteisen rautatien rakentaminen. Myös raaka-aineiden kuljetukset em. teollisuudelle tapahtuivat valtaosin Jokioisten rautatietä pitkin. Vilkkaimpana vuonna, eli sotavuonna 1940, kuljetettiin yhteensä 90 000 tonnia tavaraa. Eniten matkustajia eli 402 254 ihmistä kuljetettiin puolestaan vuonna 1945.

Höyryveturit

jr4_lumityotJokioisten rautatien vetokaluston muodosti alunperin kaksi amerikkalaisen H.K. Porterin veturitehtaan Pittsburghissa Pennsylvaniassa valmistamaa tankkihöyryveturia (nrot 1 ja 2). Ne toimitettiin vuonna 1897 ja olivat käytössä yhteensä 50 vuotta eli vuoteen 1948 saakka.

Vuonna 1900 hankittiin myös samoin amerikkalaisen Baldwinin veturitehtaan valmistama höyryveturi, joka sai numeron 3. Veturi kuitenkin osoittautui liian raskaaksi kevyesti kiskoitetulle radalle, joten se myytiin pian pois.

Vuonna 1922 rautatie hankki tamperelaisen Lokomon veturitehtaan valmistaman pienen tankkiveturin ja vuonna 1937 saksalaisen Henschelin valmistaman suurikokoisen tankkiveturin numero 4. Veturi jouduttiin kuitenkin luovuttamaan sodan jälkeen sotakorvausten myöhästymissakkona silloiseen Neuvostoliittoon vuonna 1945.

Menetettyä Henscheliä korvaamaan tilattiin Belgiasta kaksi uutta veturia, jotka saivat numerot 4 ja 5. Veturit valmisti S.A. Les Ateliers Métallurgiques Nivelles Division de Tubize ja ne toimitettiin vuosina 1947 ja 1948. Numero 4 hankittiin Jokioisten Museorautatielle pian Jokioisten rautatien liikenteen loputtua. Numero 5 puolestaan myytiin vakavan höyrykattilavaurion jälkeen vuonna 1971 Isoon-Britanniaan. Veturi kunnostettiin ajokuntoon Welshpool & Llanfair Light Railway -museorautatiellä Walesissa, jossa sillä liikennöitiin 2000-luvun alkuvuosina. Veturi ostettiin ajokuntoisena takaisin Jokioisten Museorautatielle vuonna 2006.

Dieselveturit

Jokioisten rautatien liikenne hoidettiin radan loppuaikoina kaikkiaan neljällä dieselveturilla, jotka olivat Valmetin Lentokonetehtaiden Tampereella valmistaa Move 21 -tyyppiä. Tyyppi oli alunperin tarkoitettu sotakorvauksena silloiseen Neuvostoliittoon, mutta kymmenkunta veturia niistä jäi Suomeen. Loviisasta Lahteen liikennöinyt Loviisan-Vesijärven rautatie osti vetureista kolme ja myi ne liikenteensä loppuessa vuonna 1960 Jokioisten rautatielle. Yksi Move 21 -veturi ostettiin myös Hyvinkään-Karkkilan rautatieltä vuonna 1967.

Jokioisten Museorautatiellä on ajokuntoisena yksi Move 21 -veturi (nro 3) ja toinen (nro 1) on ajokunnostuksessa. Lisäksi yksityisomistuksessa oleva Karkkilan radan Move 21 -veturi on ajokunnossa ja säilytettävänä museorautatiellä.

jr_vaihtotyo

Moottorivaunuliikenne

1930-luvun alusta lähtien Jokioisten rautatien matkustajaliikenne hoidettiin moottorivaunuilla, joita oli kaksi. Ensimmäinen vaunu oli käytössä 1930 - 1932 ja toinen 1932 - 1942. Sota-aika koetteli Jokioisten rautatietä, sillä toinen moottorivaunuista pakko-otettiin vuonna 1942 Puolustusvoimille Koiviston Saarenpään linnoitusradalle itäiselle Suomenlahdelle. Saarenpää joutui myöhemmin silloisen Neuvostoliiton haltuun ja vaunu jäi uudelle omistajalle, kuten kaikki muukin kalusto saarella.

Vaunukalusto

Tavaravaunuja Jokioisten rautatiellä oli yhteensä satakunta.
Valtaosa vaunuista oli rakennettu rautatien liikenteen alkuaikoina 1800-luvun viimeisinä vuosina Suomessa ja Englannissa, mutta vuonna 1960 vaunukalustoa hankittiin lisää lakkautetulta Loviisan-Vesijärven rautatieltä. Suurin osa tavaravaunukalustosta palveli koko radan liikenteen ajan eli 1898 - 1974. Monet näistä vaunuista ovat edelleen jäljellä Jokioisten Museorautatiellä.

Matkustajavaunuja Jokioisten rautatiellä oli kolme kappaletta. Vaunut valmisti Hietalahden laivatelakka Helsingissä Leeds Forge Co:n Englannissa valmistamien runkojen ja telien päälle. Matkustajavaunut muutettiin 1950-luvun puolessavälissä avonaisiksi tavaravaunuiksi, mutta vuoden 1998 keväällä valmistui yhden tavaravaunun suuritöinen muutostyö takaisin matkustajavaunuksi.

Kilpailu autoliikenteen kanssa

Jokioisten rautatie joutui 1940-luvulle tultaessa yhä kovempaan kilpailuun jatkuvasti kasvavan autoliikenteen kanssa. Sota hidasti tätä kehitystä, mutta vuonna 1951 Jokioisten rautatie aloitti matkustajaliikenteessä linja-autojen käytön ja 1954 lopetettiin viimeinenkin Jokioisten rautatien matkustajia kuljettaneista junavuoroista. Tavaraliikenne jatkui vielä 20 vuotta, mutta 1960-luvun lopulla nähtiin yhä selvemmin liikkuvan kaluston ikä ja radan heikkenevä kunto. Rata ja vaunukalusto olivat kaikki yli 70 vuotta vanhoja, joten radan kilpailukyvyn säilyttäminen autoliikenteen rinnalla olisi vaatinut mittavia investointeja, joihin radan omistajilla ei ollut halukkuutta.

lavettiRautatien tavaraliikenteen kilpailukyvyn muita vastaavia ratoja pidempään säilytti ns. lavettivaunujen käyttäminen 1930-luvulta alkaen aina rautatien lopettamiseen saakka. Näillä kuljetusvaunuilla voitiin kuljettaa VR:n leveäraidevaunuja (raideleveys 1 524 mm) kapearaideradalla, jolloin vältyttiin hitaalta ja kalliilta siirtokuormaukselta Humppilassa.

Ajatus museorautatiestä viriää

Jokioisten rautatie alkoi 1960-luvun lopussa kiinnostaa myös aktiivisia rautatieharrastajia. Hyvinkään-Karkkilan rautatien loppuessa 1967 lahjoitti sen omistaja Kymin Oy harrastajille rautatien höyryveturin nro 5, joka kuljetettiin Jokioisten rautatien veturitalliin Forssaan. Veturilla ja vuonna 1969 ostetuilla parilla vaunulla alettiin liikennöidä vuonna 1971 harrastajavoimin viikonloppuina museojunia vielä kaupallisessa liikenteessä olleen Jokioisten rautatien radalla Forssan ja Humppilan välillä.

Kokemukset museorautatietoiminnasta olivat myönteisiä ja toimintaa jatkettiin vuoteen 1973 saakka, jolloin rautatien omistanut yhtiö sanoi irti Museorautatie Forssa-Humppila ry:n (nykyinen Museorautatieyhdistys ry) kanssa solmitun liikennöintisopimuksen. Toimenpide ennakoi Jokioisten rautatien lakkautusta, joka tapahtuikin vuonna 1974.

Jokioisten rautatien viimeinen kaupallinen tavarajuna ajettiin 29.3. 1974 höyryveturi nro 4:n vetämänä Humppilasta Forssaan liidulla kirjoitetut OHI ON -tekstit veturin vesitankkeihin kirjoitettuna.

Rautatien pelastaminen romutukselta

Rautatiestä purettiin heti keväällä 1974 yhdeksän kilometrin osuus Forssa-Jokioinen ja vuonna 1975 osuus Minkiö-Humppila.
Jäljelle jääneestä kuuden kilometrin osuudesta käytiin ostoneuvotteluja rautatien omistajan ja Museorautatie Forssa-Humppila ry:n kanssa. Useiden välivaiheiden jälkeen perustettiin harrastajien toimesta osakeyhtiö, eli Jokioisten Museorautatie Oy, joka keräsi osakeannilla tarvittavan rahasumman kokoon ja osti helmikuussa 1978 Minkiö - Jokioinen-rataosuuden siihen kuuluvine maa-alueineen ja rakennuksineen. Jokioisten Museorautatie oli syntynyt.

Museojunaliikenne ja Humppilan rata

Jokioisten Museorautatien höyryvetureilla vedetty museojunaliikenne Minkiön ja Jokioisten välillä käynnistyi kesällä 1978 ja jatkui tuolla välillä vuoteen 1994 saakka, jolloin liikenteelle voitiin avata juhlallisesti vanhalle ratapenkereelle uudelleen rakennettu 8 kilometrin pituinen Minkiö - Humppila-rataosuus. Jokioisten Museorautatien pituus kasvoi tällöin 14 kilometriin. Uudisrakennus oli mahdollinen Humppilan ja Jokioisten kuntien, Liikenne- ja viestintäministeriön ja VR:n myötävaikutuksella sekä merkittävällä materiaali- ja rahallisella tuella.